Täällä voit tutustua viiden kääpiösnautserin Rasmuksen, Jetron, Solon, Bonuksen ja Gimlin hörhöilyihin. Sekä siinä sivussa myös hieman edellämainittujen partanaamojen sponsoreiden, Sarin ja Tommin elämään.
Vuoden ensimmäinen näyttely suuntautui Kajaaniin. Matkaan lähtivät myös Auli ja Kassu, Bonuksen vakio-näyttelykamu! Pojat matkustivat tyytyväisesti samassa häkissä ja Auli piti minut aamutuimaan hereillä pelkääjän paikalla. Lumipyrystä huolimatta matka sujui supsikkaasti ja ehdimme reilusti kahvittelemaankin ennen pallohallille saapumista.
Tuomarina oli norjalainen Mette Tuft, joka antoi Bonukselle mukavan arvostelun, mutta ei suuresti kaivattua SA:ta. Vähän kyllä kenkutti, täytyy myöntää! Positiivista oli se, ettei tämän tuomarin mielestä Bonus ollut pieni, kuten monen muun arvio tähän mennessä on ollut. (Kuten mm. messarissa, josta en muistanut tänne mitään kirjoittaakaan... Molempina päivinä saimme sieltä Eh:n.)
Bonus jää nyt kasvattelemaan karvojaan, saa nähdä jos joku muu meidän laumasta vaikka lähtisikin kehiin lähiaikoina. Kiitos Aulille taas lystistä reissusta!
Ja tässä se arvostelu Kajaanista:
"Well developed. Good size. Good head with enough strength in muzzle. Dark eyes. Good neck. Strong topline. Good forechest. Short compact body. Would like a little bit more angulation in rear, but moves with enough drive. A bit wide in front. Very good coat and colour."
Exc1
Viikonloppu vietettiin Jyväskylän KV näyttelyissä. Rasmuskin järjesti lähdön tuoksinaan vähän ohjelmaa murtamalla kyntensä takapihalla rumutessaan. Ei kun lääkäriin, onneksi olin varannut Novakin rokotuksen ja pääsimme Rasmuksen kanssa vastaanotolle samaan syssyyn. Tapansa mukaan Poikapappa ei suostunut hoitotoimenpiteisiin ja niinpä pieni rauhoitus oli paikallaan. Kynsi kiskaistiin irti ja jalka paketoitiin. Samalla otettiin hammaskiveä ja pari hammastakin pois. Tohtori kehui kuitenkin hampaitten olevan erinomaisessa kunnossa ottaen huomioon papan iän. Nyt taas pelittää pitkään!
Aulin kanssa olimme hommanneet majapaikan Vaajakoskelta, ihan ei talliin jouduttu vaikka hotellit olikin jo täynnä... Etukäteis tiedon mukaan parkkipaikat Paviljongissa oli kiven alla, joten mepä päräytimmekin näyttelyyn ja sieltä pois taksilla! Kätevää, päästiin suoraan oville! Mennessä varsinkin oli hieman hoppu (vaikka ei sitten oikeasti ollutkaan) kun Bonus oli menossa junior handler -koiraksi ennen normi rotukehää.
Lauantaina tuomarinamme oli irlantilainen Paul Lawless, joka paiskasi Bonukselle EH:n. Muuten pikkumies miellytti, mutta substanssia olisi pitänyt olla hitusen enemmän. Toinen huomauttamisen aihe löytyi hieman leveistä etuliikkeistä. Sunnuntaina oli taas vuorossa ensin junior handler -kisa, jossa Bonus pääsi esittäjänsä Pepin kanssa jatkoon, mutta ei sijoittunut. Rotukehässä italialainen Fransesco Cochetti tykkäsi Bonuksesta ERIn verran ja sijoitti sen toiseksi luokassaan. PU-kehästä meille annettiin lämmintä kättä, viidettä sijaa kun ei lasketa. Arvostelu oli oikein hyvä, mieltä lämmitti varsinkin maininta erinomaisesta koosta, varsinkin kun Bonaria on rääpäleeksikin näitten isohkojen muhojen seassa "kehuttu".
Muu saalis olikin sitten sitäkin parempaa, näyttelystä tarttuu mukaan aina kaikkea kivaa! Ja seurakin oli hauskaa, niin kuin aina! Kai se on ensi vuonnakin Jyväskylään lähdettävä, jos nyt joku koiruus sattuu olemaan karvassa!
Novak on osoittautunut aikamoiseksi persoonaksi... Pikkumies ei ole vieläkään oppinut kävelemään hihnassa, vaikka muut meillä sen taidon oppivat jo heti kotiuduttuaan. Novak tekee nelitassujarrutuksen, eikä liiku metriäkään! Paitsi jos se kannetaan muutaman korttelin päähän, niin kotiin päin kyllä kävellään (tosin välillä kuulostaa siltä kun vetäisi vinkulelua hihnan päässä...). Tämäpä toikin mieleemme Rasmuksen pentuajan, samat metkut oli silläkin!
Metsässäkin on käyty isompien poikien ja bernityttöjen kanssa. Ensimmäisellä kerralla bernit pelkäsivät tätä valkoista kirppua. Päätimme välillä kantaa herraa, ettei pikku jalat aivan väsyisi ja siitäkös vasta huuto alkoi! Niin kuin olisi päätä leikattu pieneltä koiralta! Heti kun jalat taas tapasivat maahan, loppui huutokin...
Itsesuojeluvaistoakaan tällä valkoisella käppänällä ei ole. Rasmuksen läimäistyä sitä vahingossa tassullaan ruokaa kerjätessään, pieni koira kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Ja Gimlin ruokakupillekin on yritetty useampaan kertaan, aluksi jopa hyvällä menestyksellä.
Perun siis julkisesti (jos joku tätä blogia lukee), puheeni siitä, että valkoiset käppänät ovat nössömpiä kuin muut värit... Tai sitten tämä pentu on poikkeus joka vahvistaa säännön!
